Herkkyydestä

Olen ystäväni Kaisan avulla päässyt tutustumaan sellaiseen käsitteeseen kuin erityisherkkyys. Ja perehtyminen aiheeseen, on auttanut minua ymmärtämään itseäni, ja sitä miksi olen ja tunnen niinkuin tunnen. Miksi reagoin todella herkästi jos olen nukkunut tai syönyt huonosti? Miksi väsyn ihmisten seurassa, vaikka tulenkin ihmisten kanssa hyvin toimeen? Miksi huono työilmapiiri ja kiireinen, hektinen työ saa mut parissa vuodessa loppuun palamisen partaalle, kun muut porskuttavat siinä samassa menossa vuosia huomaamatta mitään? Miksi esimerkiksi ero ihmissuhteissa tai muu vastoinkäyminen vetää minut sängyn pohjalle ja tuntemaan sietämättömiä tunteita, kun toiset saattavat ohittaa vastaavat tilanteet olankohautuksella?

Uusimmassa Voi Hyvin-lehdessä oli todella hyvä artikkeli herkkyydestä, ja erityisesti siitä miten kyseinen ominaisuus vaikuttaa työelämässä. Nyt kun Kaisa linkitti radiohaastattelun samasta aiheesta ( radiohaastatteluun tästä ), päätin kirjoittaa aiheesta hieman blogiini pohtien samalla ominaisuuden vaikutusta omaan elämääni. Radio-ohjelmaan oli haastateltu psykologi Heli Heiskasta ja Voi Hyvin-lehden artikkeliin herkkyydestä kirjan kirjoittanutta Juhani Mattilaa (Herkkyys ja sosiaaliset pelot. Kirjapaja 2014)

Psykoterapeutti Elaine N. Aron on kehittänyt termin HSP (Highly sensitive person) kuvaamaan aisti- ja tunneherkkiä ihmisiä, jotka reagoivat tavallista voimakkaammin sekä ulkoisiin että sisäisiin ärsykkeisiin. Koska herkkä tiedostaa ympäristön, suuri informaation määrä alkaa herkästi tuntumaan ylivoimaiselta ja väsyttävältä. Herkän keskittymiskyky saattaa häiriintyä, jos hän yrittää jutella kahvilassa, jossa ovi tai kuppi kolahtaa tuon tuosta. Tai sitten hän menee jostain toisen ihmisen katseesta niin lukkoon, että ajatukset katoavat päästä. Se ei johdu älyllisestä vajavaisuudesta tai ajattelun hitaudesta vaan tietotulvasta. (Voi Hyvin 3/2014).

Tunnistan piirteet täysin itsessäni, itseasiassa oikein vatsasta kouraisee kun mietin asiaa. Olen saanut nimittäin niin työmaailmassa kuin koulumaailmassa kuittailua tuosta "hitaudestani" ja pystyn muistamaan sen uupuneen tai väsyneen tunteen, kun yritän saada ajatuksistani kiinni ja kaikki on vaan sekasortoa päässä. Kun väsyn pelkästään siitä että ympärillä melutaan ja meuhkataan ja siitä, että pitäisi kiinnittää moneen asiaan huomiota samaan aikaan. Ja sisimmässäni olen kuitenkin tiedostanut, että kun saan tehdä minulle ominaisessa ympäristössä asioita jotka aidosti kiinnostavat minua, olen kaikkea muuta kuin hidas, vaan nopea ja aikaansaava, myös älyllisesti.

"Herkkä voi pitää itseään tyhmänä, mutta asia on päinvastoin. Mitä älykkäämpi ihminen on, sitä enemmän hän vaatii keskustelulta sisältöä tai ainakin sitä että se etenee loogisesti". En siis väitä itseäni huippuälykkääksi mutta tosiaan ärsyynnyn ja väsyn todella nopeasti jos joudun olemaan osallisena aivan tyhjänpäiväisten keskusteluiden ja kertomusten kuuntelijana. Ja olen yrittänyt siinäkin asiassa itseäni muuttaa, sillä olen ajatellut että minun pitäisi osata keskustella ja olla kiinnostunut juuri tuollaisista "tyhjänpäiväisistä" asioista. Kun mieluiten olisin pitkäänkin hiljaa ja hiljaisuudessa, jos minulla ei ole mitään asiaa.

Ylivirittyneisyyden vastakohdaksi herkkä tarvitsee yksinoloa ja lepoa. Siksi ulkopuoliset voivat pitää herkkää epäsosiaalisena, mistä tämä ahdistuu, koska tuntee olevansa erilainen kuin muut. Tunneherkkään ihmiseen vaikuttaa paljon se, mitä muut hänestä ajattelevat. Jos hänen odotuksensa tilanteesta ovat negatiiviset, hän tulkitsee havaintojaan pelkojensa kautta, mikä johtaa usein ylireagointiin (Voi Hyvin 3/2014). Olen itse kokenut juuri ristiriitaisuutta sen välillä, kun toisaalta tapaan mielelläni ystäviä ja käyn tapahtumissa, mutta toisaalta useimmiten kaipaan rauhaa ja yksinoloa ja sosiaaliset tilanteet rasittavat minua.

Kun olen lukenut herkkyydestä, olen huomannut että siihen myös liitetään usein introventtisuus, ja siihen en ole oikein osannut samaistua. Heli Heiskanen ottikin radiohaastattelussaan esille, että 30 % erityisherkistä on ekstroverttejä, kiinnostuneita juhlista, tapahtumista ja uusiin ihmisiin tutustumisesta. Tämä tuo herkälle toki haastetta, koska tapahtumien jälkeen olo on uupunut. Vaikka siitä pitääkin, se on silti kuormitus hermojärjestelmälle. Ja tälläisten tapahtumien jälkeen itse huomaan tarvitsevani lepoa ja palautumista.

Kulttuurimme ei suosi herkkyyden osoittamista. Herkkyys leimataan heikkoudeksi, joka johtuu huonosta itsetunnosta. Herkkää voisi kuvailla mielummin tarkaksi. Herkkä huomaa paljon sellaista, mitä ei-herkkä ei huomaa. Hän osaa iloita elämän pienistä ja kauniista asioista. Toisaalta herkkyyden ja maailman kohtaaminen voi nostattaa suuria pelkoja. Tunneherkkä saattaa olla myös kuin kameleontti, joka mukautuu tilanteiden ja ihmisten mukaan. Hän arastelee ilmaista mielipidettään, jottei aiheuttaisi mielipahaa toisille. Siksi hän ei aina tajua sitä, että muut saattavat lipsautella asioita tarkoittamatta niillä mitään. (Voi Hyvin 3/2014).

Huomaan, että aihe koskettaa minua todella paljon ja on mielenkiintoinen. Aion jatkaa aiheeseen perehtymistä ja pohtimista vielä toisella kertaa, tuolloin ehkä keskittyen pohtimaan syvemmin myös sitä, miten herkkyys on vaikuttanut omaan työssä viihtymiseeni ja jaksamiseen. Olisi myös mielenkiintoista kuulla teidän (lukuisten) lukijoitteni näkemyksiä aiheesta.

Uskon, että tosi moni herkkä ei tiedä olevansa sitä, vaan pitää itseään ja herkkyydestä johtuvia piirteitään viallisina. Niin minäkin pidin ennen itseäni ja tuntemuksiani vääränlaisina ja on ollut tosi vapauttavaa tutustua tähän aiheeseen.

Miten herkkä ihminen voisi helpottaa omaa jaksamistaan ja käyttää herkkyyttään voimavaranaan? On tärkeää, että herkkä huolehtii siitä, että antaa omalle palautumiselleen tarpeeksi tilaa, lepoa ja rauhaa. Itse olen huomannut, että lyhyt yöuni ja huono ruokavalio vaikuttaa minuun ja jaksamiseeni nopeasti ja vahvasti, enemmän kuin moniin muihin. Eli oman itsensä ja oman kehon viestien kuuntelu on tärkeää.

Herkän olisi myös tärkeä kiinnittää huomiota siihen, että opettelisi pitämään omia puoliaan, ei pitäisi olla liian kiltti ja miellyttämisen haluinen oman jaksamisen kustannuksella. Asioista pitää pystyä myös kieltäytymään eikä omia voimavaroja saa viedä äärirajoille. Itse olen myös ajatellut, että voin aivan hyvin rajata ihmisiä joita tapaan, sen sijaan että juoksisin tapaamisissa ja kissanristiäisissä tavan vuoksi. Nautin hyvien ystävien tapaamisista ja juhlista, oikeassa tunnelmassa oikeiden ihmisten kanssa saatan olla äänekäs jutunkertoja, joka viihtyy ihmisten seurassa. Mutta olen huomannut, että välillä on vain järkevää jättää menemättä tapahtumiin, joissa on paljon ihmisiä, koska loppujenlopuksi en välttämättä pysty nauttimaan koko tapahtumasta tai ainakin palautumiseen menee myös aikaa. Myös avomiehen elämää helpottaa, kun en pura häneen niin paljon sitä väsymystä ja ärtymystä, jota ympäristön kuormitus minulle aiheuttaa :)

Mutta jatkan tästä mielenkiintoisesta aiheesta toisella kertaa, nyt nukkumaan...

(Tässä vielä aiheesta linkki Heli Heiskasen kirjoitukseen: Eritysherkkänä työelämässä. Suosittelen lukemaan!)