Nyt ei ole noussut sen suurempaa kirjoitusinspiraatiota. Arki on vienyt hieman taas mennessään ja itseensä keskittyminen ja meditointi jäänyt harmittavasti. MUTTA koitan olla siinäkin itselleni armollinen. Sen verran viime viikolla nimittäin pistin merkille, kun viettelin useita vapaapäiviä, miten ankara olin itselleni. Aamu alkoi sillä että pääkopassani soimasin itseäni; Mitä sinä vieläkin siinä sängyssä makaat! Nyt ylös! Kyllä hävettää. Pitäisi siivota ja tehdä ruokaa. TERVEELLISTÄ ruokaa! Ja ulkoilla ja liikkua. Ja vieläkin siinä makaat, saamaton idiootti! Ja se tunne vatsassa, kun kipristelee levottomasti ja ankaruus tuntuu kehossa lihasten ja pallean jännityksenä.
Aivan järkyttävää puhetta omalle itselle. Ei ihme että sitä ankaruutta ja paha oloa purkaa sille lähimmälle eli avomiehelle, kun oman itsensä sisällä elää tuollainen mulkku soimaaja. Mutta aionkin laittaa soimaajalle kampoihin ja koittaa olla vastedes kuuntelematta sitä ja jopa koittaa muuttaa soimaajan viestiä positiivisemmaksi :)
Lainailin kirjastosta muutamia kirjoja (niistä todennäköisesti myöhemmin lisää). Yksi kirjoista on Jon Kabat-Zinn: Kotiinpaluu - 100 ajatusta tietoisesta läsnäolosta. Avasin kirjan umpimähkään ja sieltähän tulikin heti oiva viesti - tai muistutus:
" Entä jos emme ottaisikaan yhteyttä muihin silloin kun meillä on hetki aikaa? Entä jos oivaltaisimme, ettei kahden hetken väliä ole todellisuudessa olemassa? Entä jos olisimmekin yhteydessä ihmiseen, joka on linjan tässä päässä? Mitä jos soittaisimmekin vaihteeksi itsellemme kysyäksemme kuulumisia ja kuullaksemme mitä meillä on mielessä? Entä jos olisimme yhteydessä omiin tunteisiimme myös silloin, kun tunnemme itsemme turraksi, hämmentyneeksi, tylsistyneeksi, sekavaksi, ahdistuneeksi tai masentuneeksi, tai kun meidän on saatava vielä yksi asia tehtyä?"
Niin rakkaat (lukuisat) lukijani. Kehoitan teitäkin anteeksiantavaan ja rakastavaan suhtautumiseen omaa itseänne kohtaan. Ja sen sijaan että taas soimaisitte seuraavan kerran itseänne huonosta yhteydenpidosta milloin ketäkin kohtaan, ottakaa mielummin pitkästä aikaa se yhteys itseenne. Elämänne tärkeimpään ihmiseen.
